"Miten autismi on vaikuttanut sinuun?"
En saa kysymyksestä kiinni, vaikka se on tavanomainen keskustelunavaus kokemusasiantuntijana toimiessani.
Kirjoittelin ajatuksiani ylös eilen, kun jälleen minulta kysyttiin, miten autismi on vaikuttanut minun elämääni. Kysymys oli hyväntahtoinen ja sen taustalla oli hyvä tahto ymmärtää ja oppia uutta. Lähtökohtaisesti vain koko kysymys on aseteltu väärin, sillä autismihan ei ole minuun vaikuttanut eikä minua muuttanut vaan maailma minun ympärilläni. Olen ollut autisti syntymästäni saakka kuten tiedetään.
Olen itselleni se kaikista tutuin ja tavallisin henkilö maan päällä. Tiedän, mitä arvostan, tiedän, mikä tuntuu hyvältä ja tiedän, mikä on minun juttuni. Omat tunteeni, ajatukseni ja totutut tapani toimia ja päätellä ovat täydellinen ja kiinteä osa minua. Vasta aikuisiällä valaistuin, että osa näistä henkilökohtaisista persoonallisista piirteistäni voitiin luokitella autismiin liittyviksi.
En koe autismin vaikuttaneen minuun vaan autistiset piirteeni ovat vaikuttaneet muihin. Muut ovat osoittaneet niiden olevan erilaisia, outoja ja toisinaan totuttuun sopimattomia ominaisuuksia tai esimerkiksi tökeröä käytöstä. Hyvin harva on tullut sen sijaan kysyneeksi minulta, mikä yhteiskunnassa vakiintuneista esim. sosiaalisista normeista ja säännöistä on tuntunut minusta oudolta ja ahdistavalta ja kenties epäoikeudenmukaiselta. Minulla ei ole ollut mahdollista tasavertaisena toimia siten, että se olisi minun parhaaksi eli voisin täysin omana itsenäni hoitaa omia ja yhteiskunnan asioita. Minulla ei ole ollut mahdollista tasavertaisena toimia siten, että olisin mahdollisimman toimintakykyinen, vaan kaikessa on ns. muiden normit jyränneet ja menneet edelle.
Ulkopuoliset odotukset, "itsestäänselvyydet" luokitellaan oikeaksi tavaksi toimia. Niitä ei tarvitse muokata vaan minunkaltaisten henkilöiden toimintakulttuurin tulisi mukautua muiden tapaan hahmottaa, analysoida ja toimia. Ja SE vaikuttaa minuun. Ulkopuolelta tulevat paineet, odotukset, vaatimukset ja niiden kyseenalaistamaton itseisarvo vaikuttaa itsetuntooni, jaksamiseeni ja toimintakykyyni erittäin voimakkaasti ja lähes aina hyvinvointiani heikentävästi. Ei autismi itsessään.
Hyvinvoipana olen toimiva, luova ja tehokas yhteiskunnan jäsen. Ajatus on kirkas ja mieli toiveikas. Uskon ja luotan itseeni. Tiedän tarkasti, miten asiat ja hommat tulee hoitaa. Sellaisia hetkiä on olemassa. Osaan hakeutua sellaiseen tilaan tai raivata tietä minun kaltaiselleni luontokappaleelle.
Yleensä olen silloin yksin kodissani tai koirien kanssa metsässä tai järven rannalla. Ja silloin olen hyvin sosiaalinen. Ymmärrän muiden tarpeet ja käyttäytymiseen vaikuttavat taustatekijät. Omaksun uutta, löydän ratkaisuja ja kehitän toimintatapoja. Tunnen onnellisuutta ja kiitollisuutta siitä, että olen minä. Sillä kaikki on silloin minulla hyvin. Kuormitusta on sopivasti. Tilani on optimaalinen. Ja silloinkin olen autisti.
Kolumni on julkaistu Autismilehden numerossa 4/2024.